SUONTO TAPANI - Rakastatko sinä minua?

Tapani Suonnon tarina on sen alkulehdiltä lähtien lohdullista luettavaa ihmiselle, joka on joutunut elämässään kokemaan muutakin kuin juhlaa ja myötämäkeä. Sen ensimmäiset rivit tempaavat jo mukaansa keskelle elämän tragediaa. Näin tarina alkaa:

Ikkunat olivat panssarilasia. Ne olivat täynnä syviä naarmuja. Joku oli yrittänyt hypätä niistä läpi. Ikkunasta avautui näkymä valomeressä kylpevään Helsinkiin.

Kaupungin valot tuikkivat iloisesti kesäyössä vasten tummuvaa taivasta. Kaukana näkyi Linnanmäki: vuoristorata ja maailmanpyörä. Seisoin ikkunan ääressä hiljaa. Olisin halunnut itkeä, mutta en jaksanut. Minäkin tahdoin elää, istua vuoristoradassa ystävieni kanssa ja nauraa, mutta välissä oli panssarilasi. Oli vuosi 1972 ja minä olin 18-vuotias.